Kortteja ja vähän muuta -blogi esittelee erilaisia ideoita kortti-, paketointi- ja koristeaskarteluun. Nämä ideat on jaettu inspiraatiota tai mallia omiin askarteluihinsa etsiville tai muille askartelusta kiinnostuneille.
Tein valkoisesta langasta pienen makramee-sulan, jonka aloituslangan kiinnitin pieneen avaimenperään. Leikkasin sulkaa varten kaksitoista aloituslankaa pienempää langanpätkää ja solmin ne pareittain aloituslankaan.
Solmittuani kaikki langat tiukasti alotuslankaan harjasin lankojen säikeet varovasti auki. Seuraavaksi leikkasin aukiharjatut langat kauniiseen sulan muotoon. Käytin lopuksi tavallista hiuslakkaa aukiharjattujen lankojen kiinnittämiseen sekä kovettamiseen, jotta sain ne viimeisteltyä vielä mahdollisimman siistiin muotoon.
Tyttäreni halusi ottaa tekemäni sulan käyttöönsä ja päätin vielä kovettaa sen paremmin tekstiilikovetteella. Sivelin tekstiilikovetetta molemmin puolin harjattuihin lankoihin ja annoin sen kuivua hyvin ennen kuin annoin sen tyttärelleni käyttöön.
Tein oppilaideni kanssa koulussa yksinkertaiset sydänheijastimet, jotka he saivat laittaa reppuihinsa loistamaan syksyn pimeyden taas saapuessa. Heijastimien tekeminen aloitettiin leikkaamalla heijastinkankaasta sydämet. Tein heijastinsydämiin valmiit reiät, joiden avulla ne saatiin kiinnitettyä etupistoin pyöreään huopakankaaseen.
Heijastinkankaasta tehtiin myös kiinnityslenkki, joka sujautettiin avainrinkulaan ja liimattiin kiinni. Heijastimen täytteeksi leikattiin vielä huopakangasta hieman pienempi vanupala ja lopuksi heijastimen valmiit osat aseteltiin toistensa päälle ja huopakankaiden reunat ommeltiin kiinni etupistoin.
Vaiheittaiset kuvalliset ohjeet sekä kaavat sydänheijastimen askartelemista varten löytyvät Askartelijan idealaari -blogistani.
Löysin askartelukaupasta kivoja heijastavia helmiä ja päätin kokeilla yhdistää niitä makramee-avaimenperiin. Tällä kertaa harjoittelin tekemään kaksoistasosolmun, jonka avulla solmut eivät kierry vaan pysyvät tasossa.
Kaksoistasosolmussa tehdään ensin tasosolmu.
Tämän jälkeen jatketaan tekemällä sama solmu peilikuvana.
Ensimmäisessä avaimenperässä tein kaksoistasosolmuilla ensin pidemmän pätkän, jonka jälkeen kiinnitin yhden heijastavan helmen avaimenperän päähän ja päättelin työn.
Toisessa avaimenperässä tein solmuparin kaksi kertaa, jonka jälkeen pujotin keskimmäisiin lankoihin heijastavan helmen. Helmen pujottamisen jälkeen tein taas kaksi kertaa solmuparin ja pujotin uuden helmen. Viimeisen helmen jälkeen tein vielä kaksi kertaa solmuparin ja päättelin työn.
Kuvalliset vaiheittaiset ohjeet tasosolmun ja päättelyn tekemisen löydät aikaisemmasta makramee-postauksestani.
Näitäkin avaimenperiä oli kiva tehdä ja varsinkin näin syksyn pimeyden keskellä ne ovat kivoja ripustaa vaikka takkiin tai reppuun koristeeksi sekä turvaksi. Isänpäivän lähestyessä tässä olisi mukava lahjaidea, jonka voisi tehdä yhdessä lasten kanssa.
Innostuin viikonloppuna tekemään itsekin pienen makramee-kokeilun tyttäreni tehtyä hienot makramee-avaimenperät. Etsin netistä erilaisia ideoita ja löysin ihan liiankin monta mielenkiintoista projektia, jotka houkuttelivat kokeilun pariin. Päädyin kuitenkin aluksi kokeilemaan pienen makramee-pöllön tekemistä, sillä sen tekemisessä tarvitsi vain seurata Macrame Art Tutorialin ohjevideota.
Käyttämäni makramee-lanka oli mielestäni hieman turhan paksua tähän työhön, mutta päätin kuitenkin koittaa. Seurasin ohjevideota hidastettuna ja varsinkin aluksi jouduin välillä kertailemaan, miten päin lankojen oikein pitikään mennä... Lopulta sain valmiiksi ihan kelvollisen pöllön, jonka sain antaa tyttärelleni pieneksi yllätykseksi.
Tyttäreni teki isoäidilleen ihanan avaimenperän syntymäpäivälahjaksi. Sen ensimmäinen osa tehtiin helpolla makramee-solmulla. Tekeminen aloitettiin pujottamalla kaksi makramee-narun lenkkiä avaimenperän renkaan läpi ja pujottamalla niiden toiset päät vielä lenkkien läpi.
Seuraavaksi teippasin avaimenperän kiinni lattiaan, jotta työ pysyisi hyvin paikallaan solmujen tekemisen ajan. Pujotteleminen tapahtui koko ajan reunimmaisilla naruilla, joten keskimmäisten narujen ei tarvinnut olla yhtä pitkät kuin reunimmaisten. Avaimenperän tekeminen tapahtui käyttämällä koko ajan samaa solmua.
Solmun tekeminen aloitettiin laittamalla vasemmanpuoleinen naru kahden keskimmäisen narun päältä ja oikeanpuoleisen narun alta.
Tämän jälkeen oikeanpuoleinen naru laitettiin vasemmanpuoleisen narun alta ja nostettiin sivussa vielä kulkemaan saman narun päältä.
Lopuksi solmu kiristettiin (ja kuljetettiin ylös) vetämällä molemmista naruista rauhallisesti.
Kun avaimenperä oli halutun pituinen, pujotettiin kahteen keskimmäiseen naruun puinen helmi koristeeksi.
Helmen jälkeen tehtiin vielä yksi solmu, jotta päättelysolmu oli helpompi tehdä.
Päättelysolmun tekemiseen tarvittiin pieni pätkä narua ja siitä tehtiin lenkki muiden narujen viereen. Kaikki narut otettiin käteen ja pidempää narua kierrettiin tiukasti muiden narujen ympäri.
Lopuksi toisten narujen ympäri kierretty naru sujautettiin lisänarusta muodostuneen lenkin läpi ja lenkki vedettiin tiukalle (kierrettyjen narujen sisälle) ylhäälle jätetyn narun avulla.
Makramee-avaimenperä viimeisteltiin leikkaamalla ensin päättelyyn käytetty vetonaru niin lyhyeksi, että sitä ei enää näy toisten narujen alta. Tämän jälkeen solmun jälkeiset narut leikattiin haluttuun pituuteen ja niiden säikeet kammattiin auki.
Tyttäreni halusi vielä lisätä avaimenperään lisäosan. Tämä tehtiin samasta narusta pujottamalla yksi lenkki vielä avaimenperään. Tähän naruun tehtiin ensiksi solmu, sen jälkeen kahden narun läpi pujoteltiin puiset kirjainhelmet ja loppuun tehtiin vielä yksi solmu. Tämäkin osa viimeisteltiin leikkaamalla solmun jälkeiset narut sopivan pituisiksi ja kampaamalla ne auki.
Lahjasta tuli oikein hieno ja tyttäreni innostui heti tekemään samantyylisen avaimenperän itselleen. Sen hän laittoi koulureppuunsa roikkumaan.
Kesän nopeisiin askartelupuuhiin lasten kanssa kuuluu erilaisten helmikorujen tekeminen. Tällä kertaa innostuin tekemään itsekin pienen koruaskartelun, joka oli tarpeeksi helppo tehdä samalla, kun autoin lapsia heidän omissa koruaskarteluissa.
Oma koruaskarteluni oli avaimenperä, jossa kiinnitin ensin valkoista narua avainrenkaaseen ja sen jälkeen pujotin ensimmäiseksi helmeksi ison valkoisen sydämen. Tein sydämen jälkeen solmun ja sitten pujottelin symmetrisesti pyöreitä helmiä solmusta lähteviin molempiin naruihin. Narujen päihin tein vielä tuplasolmut.
Teimme tyttäreni kanssa heijastinkorun hänen ystävälleen läksiäislahjaksi. Ajatuksena oli, että korun voisi ripustaa reppuun avaimenperärenkaaseen pujotetun klipsin avulla ja käyttää sitä näin samalla koristeena ja heijastimena syksyn pimenevissä koulupäivissä.
Pujotimme yhdessä vahvan korunarun avaimenperärenkaaseen kiinni ja tyttäreni pujotti naruun haluamansa helmet. Lopuksi teimme hevosenhäntäsolmun pitämään helmet paikoillaan. Pujotimme vielä toisen korunarun avaimenperärenkaaseen ja siihenkin tyttäreni pujotti muutaman helmen. Tällä kertaa liimasimme kiertäen hevosenhäntäsolmun päälle vielä heijastinkankaasta hapsutetun suikaleen. Suikaleen liimaaminen oli hieman haastavaa kuumaliimapyssyn avulla ja sen jouduin lopulta tekemään ilman tyttären osallistumista. Muuten hän teki mielellään tätä pientä lahjaa ja oli niin iloinen, kun sai antaa sen ystävälleen.
Teimme viime vuonna tyttäreni kanssa isänpäivälahjaksi avaimenperät kutistemuovista. Kokeilin tuolloin ensimmäistä kertaa kutistemuovia ja se yllätti materiaalina helppoudellaan ja hauskuudellaan. Tyttäreni oli todella innoissaan avaimenperien tekemisestä ja siitä, millaisia niistä valmiina tuli.
Tyttäreni piirsi ensin permanent tusseilla kutistemuoviin isän sekä isoisän kuvan ja sydämet molemmille. Kuvien piirtämisessä tuli huolehtia, että ne olivat tarpeeksi isoja, jotteivat ne uunissa olemisen jälkeen olisi liian pieniä käytettäväksi.
Tämän jälkeen leikkasin ne irti muovista ja painoin reiät rei'ittimellä kaikkien yläosaan. Sitten laitoimme ne uuniin ja seurasimme uunin luukusta niiden kutistumista ja uudelleen suoristumista. Uunista ottamisen jälkeen pujotimme sydämen, ihmisen sekä avainrinkulan pieneen ketjuun ja niin suloiset avaimenperät olivat valmiit hurmaamaan isän sekä isoisän.
